ÄLÄ IKINÄ LUOVUTA

Hirvittävä tatuointikuume! Mä olen jo pitkän aikaa haaveillut, että pääsisin taas neulan alle. En valehtele yhtään jos sanon, että mulla on tälläkin hetkellä varmaan kymmenen suunnitelmaa seuraavien tatuointien varalle. Hurmiossa tilasin itselleni välineet henna-tatuointien tekemiseen, hennat on mun mielestä meinaan tosi siistejä. Vielä siistimpää on se, että pääsen tekemään niitä ihan itse! Nyt olenkin kohta viikon verran aina kipittänyt vauhdilla eteiseen kun postiluukku kolahtaa,  mutta ei ole värejä näkynyt. :-(

Mä oon haaveillut ala-asteelta asti siitä, että voisin olla ihan yltäpäältä musteessa. Okei, vuosien myötä on tullut kuitenkin järki mukaan tuohon tatuoimiseen, enkä enää halua esimerkiksi molempia käsiä täyteen sormenpäihin asti kuten ennen. Rakastan tatuointeja silti yli kaiken, ja aion kyllä ottaa niitä vielä monta, joten moi vaan äitille!
Mun jokaisella tatuoinnilla on tarina, ja tästä inspiroituneena ajattelin avata yhden mun tatuoinnin tarinan teille.
Otin kyseisen tekstin viime kesänä samalla kun lisäsin nuottiviivastot vanhan kitara-tatuointini ympärille. Joku kysyi multa joskus, että onko tolla joku merkitys, onko tuo A Day To Rememberin biisistä? Joo, tavallaan, jotakin sinne päin.

Have faith tarkoittaa suoraan suomennettuna luota, usko. Mulle toi tatuointi on kuitenkin enemmänkin muistutus. Luota itseesi, luota muihin, älä lakkaa uskomasta, aina on toivoa, älä luovuta. 

Mulla on ollut kymmeniä kertoja, kun oon tuntenut olevani ihan nolla; huono soittaja tai huono kirjoittaja, tai on tuntunut. että kaikki seinät kaatuu, puristaa ja ahdistaa mua kasaan, enkä pääse ikinä pois. Oon mennyt monen monta kertaa esiintymislavalle kädet täristen ja maannut sängyllä kirjojen keskellä toivottamana ylioppilaskokeiden aikaan. Oon mennyt itku kurkussa kertomaan porukoille mun raskaudesta, ja yli kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa maannut osastolla 42 raskausmyrkytyksen takia. Joka ikinen kerta mä oon vaan ajatellut että tää ei oo tässä, kyllä kaikki hoituu. Noiden tilanteiden takia mulla on tää teksti tatuoituna mun kädessä mun loppu elämän ajan.

BE BRAVE LITTLE ONE

Heti kun muutettiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin aloin haaveilla siitä, että Nooa saisi oman huoneen. Valitettavasti se ei ole oikein ollut mahdollista meidän kaksiossa (59,5m2, 2h+keittiö). Mun mielestäni on kivempi, että olkkari pysyy olkkarina, eikä siellä esimerkiksi olisi myös meidän sänky, joten se vaihtoehto ei käynyt edes mielessä.

Ajattelin tässä pari päivää sitten, että jos Nooalla ei ole mahdollisuutta omaan huoneeseen, niin ainakin puolet huoneesta täytyy sisustaa Nooamaisesti. Meidän perheellä ei ole oikein koskaan ollut ylimääräistä rahaa sisustamiseen, joten maman täytyi taas heittäytyä luovaksi.

Yks juttu minkä ehdottomasti tonne Nooan huone-osuuteen halusin oli nimiviiri. Ostin Prismasta ihan innoissani nimiviirin sekä sellaisen missä oli pöllöjä. Tietysti oletin että nimestä jokainen kirjain olisi ollut omassa viirissä, mutta ei! Nimi oli ängetty yhteen minimaaliseen viiriin, joten sinne meni ne seitsemän euroa. Mitä ihmettä tekee yhdellä lipukkeella??

Mutta onneksi hätä ei ollut tämän näköinen. Mä rakastan askarrella ja tehdä ihmeellisiä juttuja, joten taiteilin tuollaisen itse! Ostin parin euron lankarullan, vaaleansinistä kartonkia ja hyödynsin vanhoja askartelutarvikkeita, joten tuolle ei tullut ees hintaa kuin hiukan yli kolme euroa.

Kaikista haastavinta oli noiden kurki-origamien taittelu. Ensimmäiset kolme lensi suoraan roskiin; eka oli liian pieni, toinen hajosi ja kolmas oli tehty liian paksuun paperiin, joten se oli muuten vaan ruma. :-D Maalailin ensin ihan normaaliin A4 vesiväreillä erilaisia kuvioita ja värejä, ja sitten vaan taittelemaan. Youtubesta löytyi noita ohjeita kymmeniä, joten sieltä vaan katsomaan ohjeet, jos haluaa aivojumppaa tai muuten vaan tekemistä!

Noista tuli kyllä ihan hirmu söpöjä. Parasta noissa kurjissa on se, että ne edustavat rauhaa.
Tämän merkityksen takana on Hiroshiman ydiniskussa vaurioitunut pikkutyttö, joka taitteli kurkia sairautensa ajan. Hiroshiman lasten rauhanmuistomerkille tuodana ja lähetetään nykyisin kymmenen miljoonaa paperikurkea vuodessa. Vanhemman perinteen mukaan tuhannen kurjen taitteleminen antaa mahdollisuuden toiveen toteutumiseen. Näin suoraan Wikipediaa lainaten.

Ostin Tigeristä parit kehykset viidellä eurolla. Meillä on koti täynnä valokuvia, joten musta oli hauska idea maalata jotain kerrankin. Apina-emojin tein ihan vain sen takia, että Nooa on meidän perheen temppuapina. Yleensä kutsunkin Nooaa pikku-apinaksi, rangatangaksi, simpanssiksi... joten se sopii paremmin kuin hyvin. Be brave little one on taas jonkinlainen toive, nätti lause.


Mä tykkään tästä nyt tosi, tosi, tositositositosi paljon. Köyhänkin on helppo sisustaa, kun vaan luovaksi heittäytyy. :-D Mikähän olis mun seuraava projekti?

BABY MÄ SUSTA HULLAANNUN

Tänään mä kirjotan vähän meidän perheen päivästä. Mä oon jo jonkin aikaa suunnitellut toteuttavani tän, ja nyt vasta olikin hyvä sauma, kun sain taas tuon järkkärini käyttöön!
Mennään siis asiaan. (Tossa teille vähän fiilistelyyn musaa)

9:03. Nooa päätti ensimmäisen kerran herätä puoli kuudelta, mutta kaikin maailman taitoliikkein saatiin poika takaisin nukkumaan ennen seitsemää. Niinpä meidän aamu alkoikin kunnolla tänään kello yhdeksän! Ihan aluks me möyrittiin kaikki kolme meidän sängyssä (niin kuin tavallisesti) ja sitten lähettiin aamupuurolle. Se on meillä perus aamurutiini mistä ei tingitä, aamupuuro siis.
9:37.  Nyt on aamupala nautittu. Aamupuuron lisäksi pojalle on aina tarjolla hedelmiä sekä maitoa. Tänään syötiin mummon keräämiä mustikoita sormin, sekä banaania tuollaisesta tuttijutusta. En oikeesti tiedä mikä ton jutun nimi on, mutta se on siis maailman paras keksintö! Tossa on sellainen tuttiosa, missä on isoja reikiä, ja sinne tutin sisälle voi laittaa esimerkiksi hedelmiä tai vaikka jäädyttää hedelmäsosekuutioita. Omani tilasin wishiltä ja voin suositella kaikille erittäin lämpimästi!
Ja toi älsklingin uus ruokalappu on niin söpö. Kiitos kummitädille. :--)

9:59. Aamupalan jälkeen laitetaan Nooa leikkimään siksi aikaa, että siivotaan pöytä ja keitellään kahvit.

10.13. Ja takaisin unille. Nämä ekat päikyt kestävät yleensä 30min-1h, ja pidemmät tirsat nukutaan päivällä. Leikkien jälkeen Nooa on aina vaikea saada nukkumaan. Okei, Nooa on aina vaikea saada nukkumaan heh. Oli hän sitten kuinka väsynyt ja äkäpussi tahansa.

10.47. Kun poika on saatu unille, alkaa vanhempien "oma aika" aka. tiskaaminen, pyykkääminen ja siivoaminen. Taisin jo aiemmin mainita tästä mun uudesta kasvi-innostuksesta, ja mä tosiaan jaksan joka päivä ihailla, kuinka noi mun rehut kasvaa. Noi on kuin omia lapsia. :-D

11:36. Ja taas ollaan hereillä! Siinä päivän asu, joka kyllä tosiaan vaihtuu ainakin pari kertaa päivässä ton sottailun vuoksi. Mutta hei, musta on ihanaa kun mä voin vielä päättää mitä mä tolle sintille haluan pukea päälle!! Kohta Nooa on jo koululainen eikä äiti saa enää päättää. :-( Pukemisen jälkeen syötiin lounaaksi äitin tekemää jauhelihakastiketta ja spagettia.

14:59. Me saatiin vieraita! Tara tuli meille kyläilemään ja Nooa heräsi sopivasti parin tunnin päikyiltä. Vaikka yritän vähän vähentää tota herkuttelua, niin kuka hei sanoo donitsille ei. :-D Pyöräytin kanssa äkkiä mustikkamuffinssit kookosmaidosta ja mansikkapiltistä, nam! Nooa mussutteli maissinaksuja ja muuta sormiruokaa.

15:59. Meidän perhe pyrkii siihen, että ulkoiltaisiin joka päivä edes vähän. Niinpä me puettiin ulkovaatteet päälle ja ajateltiin suunnata läheiseen puistoon yhdessä; aurinko kun oli paistanut pitkin päivää. Juuri kun astuttiin ovesta ulos alkoi kauhea vesisade. Nöyränä kipitettiin takaisin sisälle ja pidettiin oma zen-hetki ja poltettiin suitsukkeita. Ei sekään kauheen huono vaihtoehto! (Nooa maisteli vähän tota valkoista buddhaa. Näytti aivan kuin olisi syönyt omaa muotokuvaansa :-D)


17:22. Tää oli taas tätä mua väsyttää mutten halua nukkua -pelleilyä. Nukahtaminen on aina vähän haastavaa touhukkaan päivän jälkeen. Etenkin nykyään, kun pikku-apina nuokkuu aina tuossa pinnasängyn reunalla. :-D Lopulta kuitenkin uni vei voiton monen tunnin hereillä olon jälkeen!
19:31. Iltakylvyn ja iltapuuron aika. Tää kuvaa hyvin meidän iltoja: kylpy on Nooan mielestä päivän parhaimpia juttuja, kun taas iltapalalla ollaan jo niin väsyneitä, että pääsee helposti itku ja menee hermo. :-D Voi meijän pientä palleroa. Iltapuuron jälkeen kasin jälkeen laitetaan Noppe sänkyynsä rauhoittumaan yksin. Siellä se jumppailee ja ynisee viimeiset yninät ja sitten nukahtaa.

Nyt kello on 20:49 ja poika on hiljentynyt jo jonkin aikaa sitten. Tälläinen oli siis meidän päivä!

HIEKKAHIRMU

Toi babyshopin (the brand) onesie on maailman söpöin! Me ei olla pojalle muuta puettukkaan päälle pariin päivään haha. Aluks katoin että apua, toi on ihan liian tyttömäinen, mutta hyvinhän tuo istuu meijän rinssillekkin. Mä oon myös jo jonkun aikaa yrittänyt metsästää Nooalle lippistä täysin tuloksetta. Kaikki lippikset on ollut joko rumia tai liian isoja, mutta ton ihanan batman-lippiksen ostin Nooalle hooämmältä.

Mä oon oottanut kuin kuuta nousevaa pojan tulevaa 8kk-neuvolaa. Mä oon ite ollut neukussa mukana viimeksi joskus kolme-neljä kuukautta sitten, kun viime kerralla olin muistaakseni hoitamassa jotain koulujuttuja, ja meillä on neuvola yllättävän harvoin. Aluksi sanottiin, että keskosuuden takia neukussa tulisi käydä kerran kuussa, mutta me ollaan kyllä käyty säännöllisesti kahden kuukauden välein. No, parempi kai se on että joskus käy. :-D

Mä haaveilen hirveesti siitä, että pääsis sisusteleen tätä kämppää uusiksi. Meijän rahatilanteen puitteissa on kyllä aika vaikea toteuttaa itseään. Onneks mulla on mielessä pari DIY-juttua tonne makkariin. Pitäs vaan jaksaa hilata itsensä tonne ihmisten ilmoille.

Me käytiin tänään puistoilemassa. Nooa on kyllä semmonen ulkoilma-ihminen! Vaikka pojalla oli tosi lyhyet unet takana, niin toinen pisti menemään hiekkalaatikolla niin reippaasti. Nyt kun seistään jo tukea vasten pojasta on ihanaa kavuta ylös vauvojen kiipeilytelineitä. Siellä se tänäänkin hymyili ja ölisi. Ihan kuin vanha tekijä, ei pysy hetkeäkään paikallaan!

(Mä sain tänään mun järkkärin laturin, ja saan vihdoin taas käyttöön ton Nikonin. Alkaa vähän kyllästyttää jo nää puhelinkuvat.)

MITÄ MUN NYT PITÄIS TEHDÄ?

Mulla on ikävä meijän pikku-uimaria. Eilen olin ensimmäistä kertaa yön erossa Nooasta ja nukuinkin 12 tunnin yöunet. Ai mikä univelka? :-D

Nyt mä oon vaan tyhmänä kököttänyt tietokoneella kun on kerrankin aikaa, mutta oon vähän hukassa. Outoa, kun ei tarvitse suunnitella päivää toisen päikkäreiden tai ruokailujen mukaan, tai ylipäätään kenenkään mukaan. Tytöt tulee kohta meille ja tehdään varmaan tortilloja ja sen sellaista. Saan myös vihdoin puvun minkä tilasin babyshopin alennusmyynnistä Nooalle! En malta odottaaaaaa. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Toi ihana uima-allas löyty Tokmannista vähän päälle kympillä. Me etittiin alunperin jotain pienempää (tuossa kun toi halkaisija on aika hervoton, en nyt vaan jaksa muistaa kuinka iso), mutta toisaalta toi on kokonsa puolesta juuri hyvä. Ajaa asiansa vielä muutaman vuodenkin päästä jos vaan pysyy ehjänä.

ME OLLAAN TÄLLAISIA

Ketä me ollaan? Nyt olis aika siis esittelylle. Aloitetaan nyt vaikka blogin kirjoittajasta, minusta eli Veerasta.

Mä olen pian 19-vuotias (5/8/96) tytöntylleröinen. Asun lutuisen Nooa-pojan sekä poikaystäväni/kihlattuni/mieheni kanssa Hyvinkäällä. Mulla olisi tarkoitus päästä ylioppilaaksi syksyllä 2015 ja se tuottaakin ajoittain pientä stressinpoikasta. Yritän olla samaan aikaan kodin hengetär, opiskelija, hyvä ystävä ja perheen äiti  (ja kaikkea siltä väliltä). Onneks tämä mama on luotu selviämään!

Oon viimeaikoina hurahtanut DIY-juttuihin, kasveihin ja kukkasiin sekä kirjoittamiseen. Mielestäni on aika surkuhuipaisaa kun tälläinen raskaan musiikin ystävä,  entinen rääväsuu ja opettajien päänvaiva on nyt innostunut jostain näinkin äitimäisistä jutuista. Mutta sehän siinä onkin; äitiys on rauhoittanut tätä nuorta sielua todenteolla. Oon siitä kyllä kieltämättä ihan tyytyväinen. 

Mä myös nautin siitä, kun oon saanut pojan ekoille päikkäreille ja voin istua keittiössä pöydän ääressä, juoda teetä ja lukea Kaksplussaa. Mun vanha rehtori ylä-asteelta tuskin uskois tätä väitettä

Oon harrastanut musiikkia ihan pienestä pitäen, ja mun parhaat ystävät oonkin saanut musiikkiluokalta. Olen soittanut kitaraa lähemmäs kymmenen vuotta (ja siinä ohessa kaikkia muitakin soittimia) ja musiikista voisinkin jauhaa ummet ja lammet. Se kun kiinnostaa mua niin monella eri osa-alueella. Mutta lyhyesti: musiikki täydentää elämää kaiken muun keskellä. Uskonnot ovat myös suuri mielenkiinnonkohteeni, etenkin buddhalaisuus.

Mä olen vähän tälläinen pelkään elää ja kuolla-tyyppi. En ole harkitsija, en todellakaan, mutta en myöskään lähde enää mukaan hullutuksiin. Mulla on suuria unelmia ja koetan tavoitella niitä mahdollisimman hyvin. Yritän aina oppia elämästä ja uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Sellainen mä oon. Vähän hörhelö tyyppi.

Ja tässä on meidän marraskuinen Nooa. (24.11.2014, LA 5.1.2015)
Nooa on pian kahdeksan kuukauden ikäinen poitsuli, joka syntyi tähän maailmaan jo raskausviikolla 34. Äitillä oli niin paha raskausmyrkytys, että poika piti olla äkkiä pihalle, vaikka olisi masussa viihtynyt voitiensa vuoksi pidempäänkin. Ensimmäiset kaksi tuntia Nooa sai tukea hengittämiseen, lämpöpatjalla löhöttiin ensimmäisen viikon ja nenäletkulla syötiin pääasiallisesti koko sairaalassa olon ajan. Keskoskaappia poika ei tarvinnut. Sairaalassa ihailtiin pojan tarkkaavaisuutta ja eloisuutta, ja sain usein kuulla kuinka hurmaava poika minulla onkaan. Onhan Nooa kieltämättä aikamoinen hurmuri!

Nooa on sellainen vilpertti, että siinä saa äiti ja iskä olla kokoajan silmä tarkkana missä poika on taas pahanteossa. :-D Sähköjohdot ja isompien ihmisten kengät ovat nykyään ihan ykkösjuttu. Rapina, helinä sekä erilaiset äänet ovat myös ihan parhaita! Muutaman kerran on pitänyt käydä myös koirien vesikipossa uimassa, tää poika kun nauttii saunomisesta ja kylpemisestä.

Nooa ärisee ja murisee ja ölisee minkä kerkiää. Mistä lie perinyt moiset puheenlahjat.....?:-D
Poju nauraa menemään kaikille ja kaikelle, mutta osaa myös suuttua ja kutristaa kulmia jos jokin asia ei miellytä. Perheessä Nooaa kutsutaan Norpaksi tai Norppikseksi, mutta onhan noita lempinimiä vaikka muille jakaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, right?

Keskoisuudesta ei ole nykyään tietoakaan. Vaikka hankala raskaus ja alku olivatkin äidille henkisesti erittäin rankkoja, on tämä pirpana silti sellainen päivänpaiste jonka vuoksi moiset koetukset voisi kokea uudestaan koska vaan. :-)
Tällä pojalla ja meidän pikkuperheellä on ympärillään niin mahtava tukiverkko, että siitä on äiti ollut monen monta kertaa kiitollinen! Mummit, kummit ja kamut ovat olleet aivan korvaamattomia. Meille saa tulla aina juttelemaan, joten viestiä voi sujauttaa vaikka kommentteihin tai äitille uskaltaa tulla puhumaan esmes TÄÄLLÄ ja instagramista löytää nimellä veerawaves!

Tervetuloa meidän arkkiin!

Heipähei! Homman nimi on nyt sellainen, että pitkän harkinnan jälkeen päädyin pistämään meidän perheelle blogin pystyyn. Olen lyhyen ikäni aikana kirjoitellut sen tuon tälläisiä blogeja, mutta tää "vauvablogi" on mulle ihan uus juttu. Vauvailun ohessa blogissa tulee olemaan postauksia myös muusta ympäröivästä elämästä, yleistä pohdintaa maailman suuruudesta, ihmisen pienuudesta sekä mun suosikkijutuista. 

Myöhemmin kirjoittelen lisää meistä! Pysykää kuulolla. :-)

(Valokuvat: Marika Saikkonen)