18 X JATKA LAUSETTA

Kun nyt kerran ajattelin aloittaa kirjoittelun uudestaan kunnolla, musta olisi hyvä (näin melkein vuoden jälkeen) vähän kertoa taas enemmän musta. Onhan kuitenkin kerennyt tapahtua paljon asioita viimeisen vuoden aikana. Siksi ajattelinkin että tää jatka lausetta-testi olisi ihan kiva tehdä tähän väliin. 

En ymmärrä… miten joku jaksaa olla kotiäitinä sen kolme vuotta ainakin. Mun ystävä oli seitsämän vuotta kotona lasten kanssa. SEITSÄMÄN. Mun oli pakko päästä kouluun ja omiin juttuihin nopeasti. Mulle ei sopinut päivittäiset puistotreffit ja päivä ilman kunnon päivärytmiä. Nyt olen hirvittävän onnellinen kun saan opiskella, ja meidän onneksemme Nooa pitää päiväkodissa olemisesta. Onneksi kuuntelin itseäni tässä asiassa!

Seuraavaksi ajattelin… hakea itselleni keittiöstä uunileivän ja cokista. Mutta en taida jaksaa. En ihan vielä.

Viime aikoina… olen ajatellut kamalasti sitä millainen minä olen. Vielä enemmän olen analysoinut ihmisiä ympärilläni; miksi hän toimii noin ja miksi hän on toimimatta ollenkaan. Se on vapauttavaa, mutta pelottavaa ymmärtää ihmistä. Kiitos koulun psykologia. 

En osaa päättää… pitäisikö mun luopua vihdoin mun tavoitevaatteista. En oikein jaksa uskoa, että joskus pitäisin vielä koon M housuja.

Muistan ikuisesti…kun kerroin äitille olevani raskaana. Ennen sitä ravasin keittiö-eteinen-olohuone väliä 20 minuuttia paniikissa. Lopulta juoksin olohuoneeseen ja ennen kuin ehdin mitään sanoa äiti jo kysyi että oonko mä raskaana.

Päivän paras juttu… oli ehdottomasti se, että pääsin kuluttamaan meidän H&M lahjakorttia (joka saatiin ihan for no reason Nooan kummitädeiltä xxx much love!) ja VIHDOIN pääsin ostamaan essenceltä huulipunan!

Noloa myöntää, mutta… röyhtäisin juuri

Viikko sitten… olin Nooan kanssa kaksin kotona ja Nopella oli yli 39 asteen kuume. Ei kiva.

Kaikista pahinta on… kun on itse aamuihminen ja sun mies ei. Ja hyvänä kakkosena on se kun lompakkos köyhtyy nopeammin kuin pitäisi.

Salainen taitoni on… se, että olen tosi hyvä tekemään origameja. En nyt tiedä onko se niin salaista, mutta siinä nyt on ainakin yks vähän ei niin tunnetumpi taito.

Jos saisin yhden toiveen se olisi… lottovoitto. Mutta ei miljoonaa, semmonen 200 000 riittäis myös oikeen hienosti! 

Minulla on pakkomielle… sulkea kaapinovet. JA TÄTÄ VAIKEUTTAA HYVIN PALJON SE, ETTÄ MIES JÄTTÄÄ NE AINA AUKI. :-) aina!!!

Söin tänään… hmmm.. kaksi omenaa, karjalanpiirakan, suklaata ja riisiä ja kanakastiketta. Niin ja noita lämpösiä leipiä!

Ärsyttävintä on… kun sulla ei ole itsekontrollia tarpeeksi. Tuli mieleen tosta tänään syödystä suklaasta. #losingeverythingbutweight

Tekisi mieli… mennä nukkumaan, mutta toisaalta haluaisin vähän panikoida ja jännittää huomista, koska me mennään hotelliiiiiin! Me ei olla ikinä oltu Väinön kanssa missään tommosessa, saatika kahdestaan.

Minusta on söpöä… kun Nooa sanoo "kiitti". Ylipäätään kaikki hyväntuuliset lapsoset on hirveen söpöjä, kisuvauvoista sitten ihmislapsiin. Mutta sit ne huonotuuliset... ei niin söpöjä. Paitsi raivokissat joo.

Hävetti… kun kerran mun lippis lens tuulen mukana ja mä lähdin juosten perään. Yksin. Huoltoasemalla. Kello neljältä.

Olenko ainoa, jonka mielestä… sarjat on elämä. Etenkin Dexter! Nyt meillä on Supernatural maratonit meneillään ja tätä ennen katottiin Greyn anatomiaa mutta se poistettiin Viaplaysta. Nyyh.

#mypark

"It's really about changing the conversation. It's not about perfection. It's about purpose. We have to care about our bodies and what we put in them. Women have to take the time to focus on our mental health—take time for self, for the spiritual, without feeling guilty or selfish. The world will see you the way you see you, and treat you the way you treat yourself."

MELKEIN KESÄ TAAS

Mä oon päivittänyt blogia viimeks melkein vuosi sitten. Nyt on taas kesä, tai ainakin kohta. Kun käytiin tänään Nooan kanssa puolitoistavuotisneuvolassa (ai kauhee mikä sana) mietin että ei hitto, mä muistan kun kirjotin blogia silloin kun Nooa oli puolivuotias. Oli pakko saada kirjoittaa taas pitkästä aikaa.
Mä tosiaan opiskelen nyt laurean ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi. Ihan uskomattoman ihanaa opiskella taas ja tehdä just sitä mitä haluaa. Nooalla on päiväkoti alkanut hienosti, vaikka apua, kohta päiväkodin alustakin on puoli vuotta?! Aika tuntuu vaan valuvan sormien välistä. Mä oon kohta neljäkymmentä tätä menoa.Musta tuntuu että kevät herättää mussa aina kirjoittajan. Haluaisin kovasti muuttaa blogini tyyliä enemmän tyyli- ja ajatuspainotteiseksi ja vähentää tätä lapsihömppää. Elämä on ollut niin hirveen silmiä avaavaa viimeiset pari kuukautta. Mä oon tajunnut niin paljon itsestäni ja oppinut katsomaan maailmaa erilailla. Musta tuntuu että mä jollain tavalla nään maailman erilailla. Mä nään mun ystävät erilailla. Mun perheen. Itseni. Ajattelin avata näitä asioita myöhemmissä postauksissa enemmän. Jos nyt siis ajattelin jatkaa kirjoittamista pidempään kuin viikon.... mä kun oon vähän tälläne.Onneks Nooalla on niin mahtava kummitäti että se kuvas meille ihanat 1,5-vuotias kuvat, joista tässä on tosin vain osa. ♥ (Kannattaa seurata Marikaa instagramissa @krashpum tai @marikasaikkonen !)